Etusivulle

 MUSEOVIRASTO                   14.12.2004

Museoviraston lausunto Hml:n Tekniselle virastolle

 

Lausuntopyyntönne 21.6.2004 n:o 510/04

KIVIAINEKSEN OTTAMINEN HÄMEENLINNAN KIRKKOMÄEN KALLIOALUEELTA

Hämeenlinnan Kirkkomäen kallioalueelle tiloille Metsä-Lassila RN:o 1:29 ja Metsä-Porila RN:o 2:52 on haettu lupaa maa-ainesten ottamiseen. Kirkkomäki sijaitsee Hämeen Härkätien varrella lähellä Hämeenlinnan ja Hattulan kuntarajaa.

Härkätienstä tunnetaan Hämeenlinnan ja Rengon välillä kaksi eriaikaista linjausta, Alajärven luoteis- ja koillispuolinen. Kirkkomäki sijoittuu niiden väliin, mikä korostaa mäen asemaa historiallisen tien lähiympäristössä ja maisemassa.

Kirkkomäen ympäristön nykytila

Kirkkomäki on lähialueen korkein mäki. Se on hoidettua talousmetsää. Mäen luoteisrinne nousee tasaisesti Hämeen Härkätien laidalta, ja tiellä liikkuja havaitsee mäen lakikohdan mäntypuuston takaa. Kestopäällysteinen Härkätie kulkee näillä kohden halki kilometrin pituisen asumattoman metsäylängön.

Hämeen Härkätien kulttuuriympäristö ja maisema-alue

Hämeen Härkätie on koko Hämeenlinnan - Rengon - Tammelan osuudelta luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriperinnöksi. Valtioneuvoston 26.11.2001 voimaan tulleen periaatepäätöksen mukaisesti näillä alueilla on alueidenkäytön sovelluttava niiden historialliseen kehitykseen. Kyseinen tiejakso on kokonaisvaltaisuudessaan myös valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.

Louhittavaksi haettu Kirkkomäen kallioalue liittyy siinä määrin kiinteästi Hämeen Härkätien lähiympäristöön ja maisemaan, että sen maankäytössä on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet kulttuuriympäristön osalta.

Hämeen Härkätie on maamme vanhimpia yleisiä teitä. Muinaistie on edelleen käytössä koko Hämeen osuudelta. Itse tielinjauksen säilyttämisen rinnalla on viime aikoina kiinnitetty huomiota Härkätiehen maisemanähtävyytenä. Sen suhde luonnonoloihin, maastoon ja asutukseen vaihtelee seuduittain; Hämeessä tie risteää moreeniharjuja , mistä ovat seuranneet tien mäkisyys, mutkaisuus ja pitkät metsätaipaleet.

Tielaitos, Hämeen liitto sekä Hämeenlinnan kaupunki ja Hattulan, Rengon, Lopen ja Tammelan kunnat ovat laatineet 1997 tielle maisemahoidon yleissuunnitelman. Tien vaaliminen maisemanähtävyytenä on ollut sen perustava lähtökohta. Hoitotoimenpiteitä on katsottu aiheelliseksi suosittaa myös Vuorentaan - Kouvalan kulttuurimaisemajaksoon sijoittuvalle Kirkkomäelle: sen pohjoisrinteelle esitetään männikön harvennushakkuuta ja tien varren avohakkuualalle taimikon hoitoa.

Härkätietä koskeva kertomaperinne ja Kirkkomäki paikallishistoriallisena kohteena

Kirkkomäen alueeseen yhdistyy sen maastonpiirteistä ja maantieteellisestä asemasta johtuen muitakin kulttuurillisia merkityksiä. Nämä kulttuurihistorialliset arvot perustuvat Härkätien vuosisataiseen käyttöön ja paikallishistoriaan.

Kertomaperinne on vanhastaan ollut kulkijoiden apuneuvo ja ajankulu, auttaen hahmottamaan missä matkaa taitetaan. Härkätiehenkin liittyy rikasta suullista perinnettä, mihin tien käyttö maamme tärkeimpänä keskiaikaisena pyhiinvaellusreittinä on tuonut erityispiirteensä. Vaikka Kirkkomäen nimi ja mäestä taltioitu suullinen perinne ovat suhteellisen nuoria, havainnollistavat nekin tätä perinnettä ja matkaajien ympäristökokemuksia.

Tien jyrkkä nousu Kirkkomäen kohdalla selittää, miksi paikka liittyy härkien ja hevosten pysähtymiseen liittyviä tarinoita 1800- ja 1900- luvuilta. Pysähdys saatettiin tulkita merkiksi Hattulan kirkon paikan löytymisestä tai paikalla tehdystä surmatyöstä. Selityksille on vastineensa kansainvälisessä uskomuspeinteessä mutta myös esikuvansa paikallisissa tapahtumissa Kirkkomäellä. Kirkkomäkeen liittyy myös huomionarvoista paikallishistoriaa ja tapahtumia. Paikannimen tiedetään syntyneen, kun Hattulan uudelle kirkolle etsittiin paikkaa 1850-luvulla ja yhtenä vaihtoehtona esitettiin kyseistä maantieteellisesti varsin keskeistä pitäjän kohtaa Härkätien varrella. Paikka tunnettiin myös henkirikoksesta, Kirkkomäen murhasta 1882, josta laulettiin arkkiviisuja ja jonka tapahtumapaikka merkittiin kiveen hakatulla ristillä.

Museoviraston kanta

Hämeenlinnan Kirkkomäelle suunniteltu louhintahanke on ristiriidassa Hämeen Härkätien maisemallisten, tiehistoriallisten ja paikallishistoriallisten arvojen kanssa, eikä Museovirasto puolla luvan myöntämistä louhinnalle. Esitetty tienvierustan suojavyöhyke tai louhinnan rajoittaminen kallioalueen joihinkin osiin ei poista tätä ristiriitaa.

Louhinnan vaikutus kulttuuriympäristön ja maiseman topografiaan on peruuttamaton ja merkitsee Hämeen Härkätien tieympäristön ja maiseman olennaista heikennystä Hämeenlinnan alueella. Hanke on ristiriidassa Härkätien vetovoimaisuuteen tähtäävien tienhoidon ja maankäytön periaatteiden kanssa, jotka tienvarren kunnat Hämeenlinnasta Turkuun ovat yhdessä asettaneet tavoitteeksi tielle laadituissa maisemahoidon yleissuunnitelmissa.

Yli-intendentti Mikko Härö

Tutkija Timo Kantonen

Selvityksiä ja lähteitä:

- Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museovirasto ja ympäristöministeriö 1993, sivu 125

- Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö 1993, sivu 78

- Hämeen Härkätie. Maisemahoidoin yleissuunnitelma Hämeenlinnasta Tammelaan. LT-Konsultit Oy, 1997, sivit 35 ja 46.

- Hämeen Härkätie. Maisemahoidoin yleissuunnitelma Somerolta Turkuun. LT-Konsultit Oy, 1998

- Lauri Tuomenvirta, Hämeen Härkätie. Härkätien tarinoita Hämeenlinnasta Rengon Kuittilaan. Moniste. 1993, sivut 66-69.

- SKS, Kansanrunoarkisto, topografinen kortisto (Hattula, Hämeenlinna)

- Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, nimiarkisto, paikannimikokoelmat (Hämeenlinnan mlk)

Tiedoksi: Hml:n Ympäristökeskus, Hml:n kaupungin historiallinen museo, Museovirasto, argeologian osasto